Riikka Hänninen: Mentorointi antoi merkittäviä sysäyksiä taiteilijoiden työskentelyyn
Syksyllä 2023 Tilaa taiteilijuuteen -hanke tarjosi kahdeksalle taiteilijalle mahdollisuuden työskennellä kokeneen mentoritaiteilijan kanssa. Yhteinen työskentely kesti noin neljä kuukautta. Millaista satoa tällainen pitkä työskentelyjakso mentorin kanssa voi tuottaa?
Taiteilijat toimivat musiikin, esittävän taiteen, tanssitaiteen, kirjallisuuden ja mallin työn aloilla. He olivat taiteellisen uran eri vaiheissa. Jotkut hahmottelivat ensimmäistä teostaan. Toiset olivat pidemmällä urallaan ja halusivat laajentaa tuntuvasti ammatillisuuttaan. Taiteilijat valitsivat itse itselleen kokeneen oman alansa mentorin.
Vapaata työskentelyä tarpeiden mukaan
Halusimme, että mentoroinnin sisällöt nousevat mentoroitavan taiteilijan kiinnostuksen kohteista ja tavoitteista taiteilijan uralla. Tämä toteutui loistavasti. Mentorien kanssa etsittiin uusia verkostoja sekä vammaisten että vammattomien taiteilijoiden ja tuottajatahojen suuntaan, mietittiin omaa brändiä, tehtiin julkaisusuunnitelmia ja apurahahakemuksia, ideoitiin taiteellisen työn sisältöä ja rakennetta. Puhuttiin eri aloilla vallitsevista kirjoittamattomista säännöistä tai siitä, miten toimia, jos suunnitelmat eivät onnistukaan.
Mentoroitavilla ja mentoreilla oli vapaus yhdessä määritellä yhteistyön muodot. Jotkut tapasivat kasvokkain, toiset puhuivat maraton-puheluita ja pisin etäyhteys muodostui Suomen ja Singaporen välille. Viestejä vaihdettiin, käsikirjoituksia versioitiin, koreografioita synnytettiin. Taiteilijat kiittelivät vapautta edetä tarpeidensa mukaan.
“Luovalla alalla ei voi aina itse päättää, miten asiat menevät. Suunnitelmat voivat muuttua. Siksi on hyvä, että kukaan ei sanellut meille ulkoapäin, mihin meidän pitäisi keskittyä”, sanoo mentorina toiminut muusikko Linda-Maria Raninen.
Loikka uran seuraavalle tasolle
Moni mentoroitavista taiteilijoista otti syksyn aikana suorastaan loikan uran seuraavalle tasolle. Ennen mentorointia moni oli edistänyt taiteellista työtään hieman satunnaisesti, keskittyen vain seuraaviin tehtäviin asioihin. Mentorien opastuksella taiteilijat tekivät julkaisusuunnitelmia seuraavalle vuodelle ja ottivat suunnitelmissa huomioon kaikki vaiheet rahoituksesta markkinointiin. Suunnitelmat ovatkin kantaneet hedelmää pitkälle seuraavaan kevääseen.
“Mentorointi on ollut minulle paljon arvokkaampaa kuin se, että itse saisin apurahan, koska sain tästä niin paljon apua urallani”, sanoo muusikko Mika Leminen, joka valmistelee parhaillaan julkaisujen sarjaa.
Muutamakin artisti sai mentoriltaan apua ja vinkkejä apurahahakemusten tekemiseen. Haitaristi ja säveltäjä Joose Ojala teki mentorinsa Johanna Juholan tuella hakemuksen Koneen säätiölle. He kävivät läpi, miten omaa työtään voi esitellä selkeästi ja miten asioista kannattaa puhua ns. apurahakielellä. Työ tuotti valtavan menestyksen, kun Joose sai Koneen säätiöltä vuoden työskentelyapurahan ja kuluapurahan kahden levyn tekemiseen.
“Kun sain myönteisen päätöksen Koneen säätiöltä, ajattelin, että tämä on unta ja että kohta herään omasta sängystä”, muistelee Joose.
Uskalluksen kynnyksen yli
Moni mentoroitavista taiteilijoista ylitti uskalluksen kynnyksen ja voitti aikaisempia pelkojaan. Erityisesti ensimmäistä teostaan tekevät taiteilijat kamppailivat itsekritiikin kanssa, ja mentorien antama kannustava palaute ja turvallinen tila auttoivat heitä jatkamaan työtä epävarmuudesta huolimatta.
“Olen päässyt paljon lähemmäksi sitä mitä haluan, vaikka vielä on matkaa jäljellä. On ollut huojentavaa huomata, että puuttuvat asiat ovat olleet lähellä, mutten ole tunnistanut niitä tai en ole uskaltanut tarttua niihin. Mentoriltani sain perusteltuja näkemyksiä ilman että hän yritti vääntää asioita oman tahtonsa mukaan. Se oli turvallinen asetelma”, kertoo ensimmäistä tv-sarjaansa kirjoittava Susanne Ekroth.
Laulaja Kehrä iloitsee käytännön työvoitosta: “Ennen mentorointijaksoa olin sitä mieltä, että menen ennemmin hammaslääkärin tuoliin kuin haen apurahaa, koska vastassa oli läpipääsemättömän tuntuinen lomakeviidakko. Nyt se mörkö on voitettu ja apurahahakemuksia tehty.”
Parhaimmillaan mentorointi on silloin, kun molemmat osapuolet saavat yhteisestä työskentelystä jotain omaan työhönsä. Muutama mentori koki saaneensa jaksosta itsevarmuutta nähdä itsensä kokeneena asiantuntijana.
“Olen tehnyt pitkään työtä taiteilijana, mutta tässä prosessissa kasvatin identiteettiä asiantuntijana ja mentorina. Nyt sellaista osaamista on paljon helpompi tarjota uudestaan”, sanoo mentorina toiminut näyttämötaiteiden moniottelija Johanna Mattila.
Mentorointi voi murtaa uran tiellä olevia lasikattoja
Tilaa taiteilijuuteen -hankkeessa tarjottiin tietoisesti mentorointia sekä syksyn 2023 ohjelmassa että syksyllä 2022 toteutetun saavutettavamman residenssijakson yhteydessä. Kokemukset kertovat, että hyvin toteutettu mentorointi voi olla erittäin merkittävä tekijä vammaisen taiteilijan uran etenemisessä. Mentorin tuella taiteilija voi päästä läpi monenlaisista lasikatoista, jotka ovat aiemmin jarruttaneet taiteellisen työn tekemistä.
Hankkeemme vahvistaa havaintoa, että henkilökohtainen mentorointi on yksi parhaista tukimuodoista vammaisille taiteilijoille.
Riikka Hänninen
Kirjoittaja on toiminut Tilaa taiteilijuuteen -hankkeen projektikoordinaattorina.
