Mika hymyilee kameralle kädet puuskassa. Hänellä on tumma t-paita jossa kirjava printti, silmälasit ja lippalakki nurinpäin päässä.

 

Mika Leminen on espoolaistunut 28-vuotias räppäri/lauluntekijä. Hänellä on CP-vamma, joka ilmenee puhevikana ja liikuntavammana. Hän johtaa Cepan Maailma -nimistä räppiyhtyettä ja räppää nimellä MC Cepa. Mika on tehnyt lauluja 13 vuotta ja räpännyt aktiivisesti viisi vuotta. Mikan lyriikoissa on paljon nokkeluutta ja vitsikkyyttä. Hän tuo 90-luvun räpin etevää kynäpeliä moderniin soundiin. Mikan teksteissä välähtelee usein myös yhteiskunnallisia teemoja. 

 

 

En koe, että vammaistaide terminä tarkoittaa vammaisen henkilön tekemää taidetta, vaan se viittaa taiteeseen, jossa käsitellään vammaisuutta. Onko Def Leppard vammaistaidetta vain, koska rumpali Rick Allenin vasen käsi on amputoitu? Yleensä ei ajatella näin. Siksi vammaistaide tuntuu viittaavan vammaisten ihmisten kokemusta kuvaavaan taiteeseen.   

Vammaistaide yhdistyy monilla mielikuvaan marginaalisuudesta ja alemmuudesta sen “oikean” taiteen rinnalla. Jos sanon tekeväni vammaistaidetta, taiteeni yhdistyy monien mielessä heti tuohon negatiiviseen mielikuvaan. Siksi vammaistaide terminä herättää minussakin negatiivisia tunteita. Vammaisen taiteilijan tekemä taide on taidetta siinä missä muidenkin tekemä taide. Se voi olla parempaakin. Olen räppiurani alussa ollut pakotettu tekemään musiikkia vammaisuuden kokemuksista, mutta nyt olen pyrkimässä eroon tuosta lokerosta. 

Aloitin yläasteella bassonsoiton. Nopeasti mukaan kuvioon tuli laulunteko. Sanoittaminen ja säveltäminen oli hauskaa. Tajusin, että siinä CP-vammani ei rajoita tekemistäni mitenkään. Aloin haaveilemaan musiikin tekemisestä ammattina. Ajattelin, että voisin sanoittaa muille artisteille lauluja ja kerätä sitten Teosto-rojalteja hiteistä. Kuulostaa helpolta. 

Myöhemmin tajusin, että musiikinteossa on myös sosiaalinen puoli. Miten pääset sanoittamaan, jos sinua ei oteta mukaan bändeihin, tai jos sinulla ei ole yhteyksiä artisteihin, jotka ottavat muiden sanoituksia vastaan? Näitä ongelmia pähkäilin ammattikorkeakouluun asti. Menin opiskelemaan liiketaloutta ja markkinointia, koska en olisi päässyt konservatorioon soittotaidon puutteellisuuden takia. Markkinoidaanhan musiikkiakin.  

MC Cepan synty

Kirjoitin vuosia yksin lauluja ja kehityin koko ajan paremmaksi. Minulla ei ollut edelleenkään esittäjiä lauluille. Turhauduin paljon. Samoihin aikoihin heräsin aktivismiin. Ajattelin, että jos tasa-arvossa edettäisiin, vammaisia ihmisiä kohdeltaisiin samalla viivalla muiden kanssa.  

Olin jo pitkään tykännyt räpistä. Aktivismin kautta suhteeni räppiin vahvistui entisestään. Tykkäsin räpin suorasta puheesta, taitokeskeisyydestä ja siitä, miten yhdysvaltalaiset gangstaräppärit räppäsivät yhteiskunnan epäkohdista.  

Vuonna 2019 aloitin räppäämään. Valitsin artistinimeksi MC Ceparin (tuotantoa löytyy nykyään MC Cepa -nimellä). Separi on vammaisuuteen viittaava haukkumasana. Otin nimen, koska räpissä arvostetaan kovuutta. Mikä on sen kovempaa, kuin ottaa haukkumasana artistinimeksi? Toteaisin vain: “Voittehan te minua dissata tuolla sanalla, mutta sillä ei ole vaikutusta, koska se on jo artistinimeni.”

Tiesin valmiiksi, että minun piti MC Ceparina pelata vammaisräppärin positiota, koska jos nimi olisi ollut jokin muu, puheviasta olisi joka tapauksessa huomauteltu jokaisessa välissä. MC Ceparina pääsin sentään julkaisemaan musiikkia ja kehittymään. 

Käsittelin MC Ceparin tuotannossa paljon vammaisuuden kokemusta, mutta koin tekeväni räppiä. Tosiasiassa tein vammaisräppiä, vaikken silloin tiedostanut sitä. MC Cepari oli kiinnostava ilmiö pienelle ryhmälle aktivisteja ja vammaisskeneä, eikä puhevammaiselle räppärille, joka räppää vammaisaiheista, näyttänyt olevan oikeaa markkinaa. Ensisijainen syy tähän oli puhevikani, jonka johdosta sanoista ei saa niin hyvin selvää. Käsittelin vammaisuuden kokemusta esimerkiksi Älä palkkaa rampaa -biisissä (2019), jossa räppäsin vammaisten työttömyydestä.  

“Älä palkkaa rampaa  

Ei sillä oo mitään arvoa mitä antaa 

Älä palkkaa rampaa 

Ei se pysty mitään painavaa kantaa” 

Kertosäe on hyvä, mutta aihe on liian niche, jotta se tavoittaisi isompaa suosiota. Valtavirtaa ei kiinnosta vammaisen työttömyys laulun aiheena.  

Lisäksi huono artikulaationi toimi jatkuvasti esteenä musiikkini ja kuulijoiden välillä. Vaikka treenasin räppäämistä ja kehityin, tiesin ettei puheeni tulisi koskaan riittävän selkeäksi. 

Vuonna 2022 alkoi musiikin tekemisessäni uusi vaihe. Perustin Cepan Maailma räppibändin, jossa muut räppärit räppäävät lyrikkaani. Tein tämän ratkaisun, jotta musiikkini laatu nousisi artikulaation ja flown suhteen. Ei minua alunperinkään olisi kiinnostanut itse räpätä, vaan halusin tehdä lauluja.  

“Pään aukominen? Ulkoistin sen
Mielummin teen hittei kuin itse ulvoisin ne” 

Cepan Maailma: Liittolainen (julkaisematon) 

MC Ceparina olin löytänyt keikoilta ja internetistä oikeita ihmisiä juttuni ympärille ja uuden projektin aloittaminen tuntui luontevalta. Siinä mielessä MC Ceparina räppääminen oli ollut oikea ratkaisu, koska olin julkaissut musiikkia ja saanut jonkinlaisen musiikkiverkoston luotua.  

Mika keikalla, taustalla valoja ja lavarakenteita. Mika on vauhdissa, kuvattuna alaviistosta liikkeessä, mikrofoni kädessä. Hänellä on lippalakki ja aurinkolasit.
MC Cepa keikalla. Kuva: Panu Savinainen

Sijaisräppäri vapauttaa flow’n

Julkaisimme 2022 ja 2023 Cepan Maailmana neljä sinkkua. Musiikissa olimme menneet eteenpäin, mutta siinä on vieläkin haasteita. Puhun sijaisräppärimetodista, jossa minä sanoitan ja toinen räppäri ikään kuin sijaistaa omaa suutani räpätessä. Metodi on samankaltainen kuin se, jossa Signmarkin viittomaräpit käännetään puhutuksi kieleksi, ja muut räppäävät ne. Metodi on harvinainen räpissä, jossa ajatellaan yleensä, ettei räppäri saisi räpätä toisen kirjoittamaa tekstiä.  

Metodissa on haasteita minulle ja sijaisräppäreilleni. Muiden tekstien räppääminen on vaikeaa, koska sijaisräppärin pitää räpätä teksti kuin se olisi hänen omansa. Räppiflow’n, äänenpainojen, tulkinnan ja rytmiikan kanssa olemme työskennelleet koko ajan. Prosessi menee silti koko ajan parempaan suuntaan.  

Toinen haaste Cepan Maailmassa on ollut se, että minun pitää kirjoittaa räppityypillisempää tekstiä esimerkiksi tavumäärien suhteen. Musiikkini flow’n rajoitteet ovat poistuneet, joten minun pitää kirjoittajana nyt tehdä tekstejä, joita itse en pysty räppäämään. 

“Tajusin et on flowllaki merkityst, siks siis 

Pyhä Yrjö räppää mun virsii” 

Cepan Maailma: Pyhii tekstei (julkaisematon) 

Sijaisräppärimetodi tuntuu haasteista huolimatta äärimmäiseltä vapaudelta ja esteettömyydeltä. Se mahdollistaa minulle musiikin tekemisen täysin valtavirran tasolla ja julkaisemisen ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt biisinteossa menestyminen on vain minusta itsestäni kiinni.   

Kolmas haaste liittyy vammaistaiteeseen. Jos haluan tehdä valtavirtamusiikkia, se onnistuu helpommin, jos teen samaistuttavista aiheista lauluja. Jos räppään unelmoinnista, ihmiset voivat saada laulusta jotain omaan elämäänsä. Jos räppään siitä, miten minua ärsyttää ableismi, suurin osa ihmisistä ei pysty samaistumaan siihen. Esimerkiksi MC Cepan Ableviha-biisin (2020) kertosäe menee näin: 

“Mut nyt mä juoksen teidän kanssa kilpaa 

Mä en aio olla teidän kanssa hiljaa 

Nöyrtymiselle ei oo täällä tilaa 

Sisälläni vitusti ablevihaa” 

Vaikka biisi on hyvä, useimmilla ihmisillä ei ole kokemusta ableismista, joten he eivät voi samaistua biisiin. 

Cepan Maailman äänitteistä ei voi enää päätellä, että tekijä on puhevikainen. Aiheen nostaminen esille sanoituksissa on ainoa tekijä, joka tekisi musiikista vammaistaidetta. Siksi aion jatkossa vähentää biisien tekoa vammaisaiheista. 

En missään vaiheessa halunnut tehdä vammaistaidetta, vaan työllistyä lopulta musiikintekijänä. Olin pakotettu pelaamaan vammaistaiteilijan positiota, mutta en ole enää, vaan voin tehdä sellaista musiikkia kuin haluan. Se on hienoa niin uran kannalta kuin taiteellisesti. Välillä vammaisaiheista räppääminen on tuntunut tokenismilta. “Katsokaa, olen vammainen räppäri” ei ole enää se juttu, jota haluan musiikissa tehdä.  

Tulevalla Cepan Maailman levyllä käsittelen vammaisuutta edelleen, mutta tarkoituksellisesti ja meeminä, koska haluan kuuntelukertoja musiikilleni ja hyödynnän vammaisuuttani siinä. Esimerkiksi julkaisemattomalla biisilläni Rampa G on meemipotentiaalinen laini: 

“Oon niin G et mul on oma vessaki”

Säkeessä G viittaa gangsteriin. Hauskuus tulee siitä, että vammaiselle invavessa on kuin olisi oma vessa joka paikassa. Cepa on siis niin gangsteri, että hänelle on joka paikassa oma vessa. Tämä ei ole minusta vammaistaideläppä, vaan kova punchline, jonka aiheena on vammaisuus. Vitsi on hauska useimpien ihmisten mielestä, ei vain vammaisten ja heidän omaistensa mielestä. 

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole vähätellä vammaistaiteen merkitystä. Vammaistaide voi olla merkittävää niin tekijälleen kuin yleisölle. Sanan negatiivinen mielikuva on kuitenkin tällä hetkellä suuri, eikä vammaistaide ole se, mihin itse haluan jatkossa profiloitua. Haluan vain tehdä hyviä räppibiisejä, jotka löytäisivät paljon kuulijoita. En ole vammaisräppäri, vaan olen räppäri. 

“Räpis paljo etevämpi ku koko sakki  

Silti juuttunu aiheesee, siks huudan fakkii 

En haluu enää vammaisräppärin leimaa, välttelin sitä, joka yritys feilaa 

Täl levyl käänsin mun läpät eduks, söin kaikki räppärit menult” 

Cepan Maailma: Uus peli (julkaisematon) 

 

Mikan henkilökuva: Mira-Veera Auer

Mika Leminen on tehnyt vahvoilla rap-sanoituksillaan vaikutuksen moniin ihmisiin. Hän on ottanut lyriikoissaan kantaa, tuo esiin vammaisuuden kokemuksen ja samalla näkökulma on laajasti inhimillinen. Nyt hän on pisteessä, jossa pohtii vaihtoehtoja musiikkialalla työllistymiseen.

Olen Mika Leminen, ja minut tunnetaan myös kansalaisaktivistina ja kantaottavana räppärinä MC Ceparina. Valmistuin viime marraskuussa AMK:sta liiketalouslinjalta, jossa suuntaukseni oli markkinointi. Pidin valmistumisen jälkeen ansaitun ja tarvitun loman, jolloin keräsin voimiani. Nyt olen päättänyt, että seuraava tavoitteeni on joko päästä opiskelemaan musa-alaa tai työllistyä alalle joko artistina, biisintekijänä, yrittäjänä tai musiikin markkinointihommiin. Tässä tekstissä mietin vaihtoehtoja työllistymiseen ja musiikkialan tulojen pikkupurojen muuttamiseen säännölliseksi toimeentuloksi.

Ensimmäinen ja suomalaisille ilmiselvä vaihtoehto omassa tilanteessani olisi mennä opiskelemaan musiikkia esimerkiksi ammattikouluun. Tätä olen paljon miettinytkin ja huomasin, että Pop & Jazz Konservatoriolla on nykyään lauluntekolinja. Aiemmin luulin, että siellä on vain teknistä soittoa vaativia muusikkolinjoja ja toisaalta musateknologiaa, jotka eivät kumpikaan ole omaa ydinosaamistani. Laulunteko kuitenkin on sitä. Olen pian 10 vuotta kirjoittanut lyriikoita ja olen siinä ihan mestari jo nyt. Kun katselin pääsykoekriteereitä, uskoisin minulla olevan jo erinomainen mahis päästä sisään, varsinkin kun voin kysyä muilta musajuttuja paremmin osaavilta tuntemiltani ihmisiltä jeesiä.

Toinen juttu, mitä olen alkanut tekemään, on työnhaku erilaisiin positioihin, jotka liittyvät jollain tavalla musiikkialaan. Hain äskettäin esim. Muusikkojen liittoon työharjoitteluun, koska se vaikutti työltä, johon minulla on kompetenssia ja samalla pääsisin tutustumaan alan ammattilaisiin ja artisteihin. Verkostoituminen on tärkeää musiikkialalla, koska se poikii mahdollisuuksia erilaisiin projekteihin.

Kolmas tie musa-alalle olisi pääsy kiinnostaviin musiikkiyhtiöihin duuniin avoimilla työhakemuksilla ja tehokkaalla markkinoinnilla. Minua kiinnostaisi tällä hetkellä päästä esimerkiksi Ruudolfin (Rudy Kulmalan) johtamalle Lihamyrsky levy-yhtiölle duuniin. Voisin aluksi tehdä ihan mitä vain hommia heille, vaikka ilmaistyönä, kunhan pääsen sisään ja voin näyttää, mitä osaan ja luoda suhteita. Minulle ei olisi mikään ongelma aluksi vaikkapa siivoilla ja keittää kahvia Ruudolfille! Lihamyrskyssä on useita antirasisteja ja mustia räppäreitä signattuna, ja lisäksi he tekevät äärimmäisen hyvää hiphop-musiikkia!

Neljäs tie musiikkialalle olisi yrittäjyys. Olen viime aikoina kehitellyt ideaa musiikkialan yrityksestä. Löysin perustajajäsenen ja ekat asiakkaat äskettäin. En kerro siitä enempää tässä vaiheessa, sillä ideat on helppo pölliä enkä halua tuhota tätä hommaa puhumalla liikaa. Kehittelen ideaa rauhassa partnerin kanssa eteenpäin, kun ehdin, enkä aio heti rynnätä perustamaan yritystä ennen kuin kaikki on suunniteltu hyvin valmiiksi.

Vapaaehtoistaustani järjestöissä auttaa myös varmasti tulevassa työllistymisessäni. Se riippuu toki paikasta, jonne haen. Olen itse poliittisesti aika vasemmalla, joten haluan työpaikan, joka jakaa arvoni. Olen pyytänyt aktivistikamuiltani suosituskirjeitä viime aikoina, ja ne on olleet aivan ihania ja auttavat varmasti duuninhaussa! Suosituskirjeet ovat tärkeitä, pyytäkää EHDOTTOMASTI niitä auttamaan työnhaussanne.

Kannattaa vammaisena etsiä ja kehittää omat vahvuudet ja opetella ”myymään itsensä” eri työpaikkoihin, jotka vammaista itseään OIKEASTI kiinnostavat ja joissa on myös hyvä tehdä vammaiselle sopivaa työtä. Vammaisilla on liian paljon ”rampamentaliteettia” jossa nähdään pelkkiä uhkakuvia mahdollisuuksien näkemisen sijasta! Itse olen vihdoin täysin oma itseni kaikissa tilanteissa ja onnellisuuteni on kasvanut äärimmäisen paljon, kun ei tarvitse esittää rooleja!

Verkostoituminen on myös avainasioita nykyajan työllistymisessä. Kuulostaa ehkä ujoille ihmisille haastavalta, mutta pomot palkkaavat usein jengiä, jonka jo tuntevat jostain. Siksi kannattaa verkostoitua ja tuottaa sisältöä ja digitaalista henkilöbrändiä esim. LinkedInin ja muun sosiaalisen median puolelle, jotta ihmiset tietävät sinusta, oppivat tuntemaan sinut ja osaamisesi ja mahdollisesti PALKKAAVAT sinut ”oikeisiin” palkkaduuneihin, kunhan oikea työpaikka tulee vastaan!

Tässä oli siis omat kuumat ohjeeni musiikkialalle työllistymiseen! Olen innoissani että nyt on enemmän mahdollisuuksia työllistymiseen hyviin hommiin, ja odotan innolla tulevaa!

Mika Leminen lippalakissa ja pusakassa, päässä silmälasit. Taustalla tie ja mäntyjä. Leminen katsoo vahvalla katseella suoraan kameraan.

Mika Leminen

Teksti on julkaistu aiemmin Kulttuuria kaikille -palvelun blogissa Taiteilijapolku-sarjassa 22.2.2021.

Siirry Kulttuuria kaikille -palvelun blogiin.