Vammaisuus ja taide -kritiikkikurssin satoa: Lykourgos Porfyrisin teos POPSHOTS
Lykourgos Porfyris, POPSHOTS
Nordic Culture Club 2.6.2023, Pohjoismainen kulttuurikeskus, Suomenlinna
Suomenlinnassa sijaitseva Pohjoismainen kulttuurikeskus järjesti kesäkuun ensimmäisenä, koleana viikonloppuna kaksipäiväisen Nordic Culture Club -esitystaidefestivaalin. Ensimmäisen päivän neljäntenä esiintyjänä lavan sai Oslon ja Ateenan välillä aikansa jakava Lykourgos Porfyris. Vammais- ja queer-aktivistina tunnettu kuvataiteilija esitti maailmaa jo kiertäneen POPSHOTS-teoksensa, joka koostuu useasta alle minuutin kestävästä minikappaleesta sekä niiden välissä kuulluista introista.
POPSHOTS oli läpeensä punk ja queer. Porfyris oli pukeutunut kiiltävään mustaan pvc-yläosaan ja pörröisen vaalean peppukarvoituksen paljastaviin stringeihin. Päässään hänellä oli pirteän keltainen kommandopipo, jonka alta pilkotti valkoinen poninhäntä. Heti ensimmäisessä kappaleessa vaadittiin kunnioitusta bdsm-seksisuhteen alistuvalle osapuolelle.
Esityksen diy-henkisyys ilahdutti yleisöä alkumetreiltä. Näyttävän asukokonaisuuden lisäksi esitykseen kuului isolla tv-ruudulla nähdyt, värikkäät visuaalit, musiikkivideot, joita Porfyris hallinnoi sivupöydällä olleelta läppäriltä. Hän ei ollut muistanut kirjoittaa biisien järjestystä paperille ja välillä tekniikkakin petti, joten esitykseen kuului elimellisesti taiteilija tiirailemassa näyttöä lähietäisyydeltä.
Mahdollisesti hyvinkin tarkoituksellinen säätäminen ja keskeneräisyys nivoutuivat kuitenkin luontevaksi osaksi punk-estetiikkaa. Esityksen lähtökohtana oli identiteetti(politiikka) monesta suunnasta: lyhyen kestonsa aikana Porfyris ehti käsitellä fluidia sukupuoltaan, seksuaalisuuttaan, ulkonäköään, vammaisuuttaan, kansallisuuttaan. Teemoja lähestyttiin anteeksipyytelemättömän poliittisina – Porfyris esimerkiksi suomi tiukkaan sävyyn tekopyhiä äärioikeistopoliitikkoja, jotka homojen deittiapeissa etsivät seuraa.
Ihmisyyden kerroksellisuus näkyi monella tasolla. Porfyris avoimesti kertoi, jos jokin kappaleista ei enää ollut oma suosikki tai sisältönsä puolesta ajankohtainen. Ne olivat kuitenkin mukana, historian kerrostumat saivat näkyä: nykyään biseksuaaliksi identifioituva taiteilija esitti vanhan panseksuaalisuutta juhlistavan kappaleensa. Identiteettileimojen syvällisempiin merkityksiin ei jääty kiinni.
Porfyris kertoi myös olevansa 85-prosenttisesti sokea ja albiino. Vammaisuuden esille tuovissa kappaleissa katse oli muiden suhtautumisessa hänen kehoonsa, erityisesti asenteissa jotka ohittavat hänen vammaisuutensa. Yhdessä kappaleessa käsiteltiin ironisesti hyväntahtoiseksi tarkoitettuja kommentteja, jotka kuitenkin pyyhkivät pois vammaisen identiteetin: “minun silmissäni et ole sokea, minulle et näytä albiinolta”. Iloinen paska-emoji oli taustalla kappaleessa tuttavasta, joka epäili, että Porfyris on vain ylimielinen, kun ei moikkaa kadulla. “I can’t see shit!” taiteilija joutuu vakuuttelemaan.
Yleisön veti hiljaiseksi tarina lapsuudesta: syvästi uskonnollisen kasvatuksen saanut Porfyris sai nuorena kuulla olevansa kirottu albinisminsa takia – häntä yritettiin jopa “puhdistaa” kirkossa. Toisen kappaleen introssa Porfyris kertasi, kuinka missään päin maailmaa häntä ei tunnisteta paikalliseksi, joten on päätynyt kertomaan olevansa kotoisin Etelä-Albiniasta.
Porfyris osasi ottaa yleisönsä ja hän silminnähden nautti reaktioista. Heti alkuun katkaistiin siveä “turvaväli”: Porfyris pyysi yleisöä lähemmäs – mikä toki on tyypillinen alkukaneetti monissa esityksissä ujojen katsomoiden Suomessa. (Teosta edeltänyt Tobi Pfeilin humoristinen SOFT oli onneksi jo lämmitellyt katsojia oudolla, värikkäällä digiestetiikallaan.)
POPSHOTS olisi elementissään rähjäisessä, autonomiseksi kulttuuritilaksi muokatussa teollisuushallissa, mutta Pohjoismaisen kulttuurikeskuksen siistin valkoinen, kirjastomainen välitila toimi yllättävän hyvin. Porfyrisin teoksesta huokui ylpeä, iloinen outsider-näkökulma, joka on tervetullut sekoittamaan keskiluokkaisuuden pakkaa mihin tahansa kontekstiin.
Marjo Pipinen
Kirjoittaja työskentelee elokuva-alalla viestintäasiantuntijana ja kuraattorina.
Kirjoitus on syntynyt Vammaisuus ja taide -kritiikkikurssilla, jonka järjestivät yhteistyössä Tilaa taiteilijuuteen – vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden yhdenvertaisuus -hanke ja Suomen Arvostelijain Liiton Kritiikki näkyy! -hanke kesällä 2023.
Lisätietoa:
Nordic Culture Club -kesäfestivaali (siirryt Nordisk Kultur Kontaktin sivuille)
