Riina Noro on kuvataiteilija, joka on työskennellyt Autismisäätiön Vallilan taidestudiossa vuodesta 2013. Hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä ja hän on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin Suomessa. Noro kuuluu Helsingin taiteilijaseuraan ja hän on työskennellyt mm. Serlachius-residenssissä. Hänet valittiin Kettukin Vuoden taiteilijaksi 2023. Yksi Noron uusimmista töistä on esikoissarjakuva-albumi Riemuloma (2024). Albumi tehtiin Koneen Säätiön tuella sarjakuvataiteilija Miissa Rantasen hankkeessa Hei muuten, joka kokeaa yhteen kahdeksan taiteilijan esikoissarjakuva-albumit. Noro kertoo: ”Taiteen avulla luon semmoisen omalaatuisen ajattelukyvyn löytää asioitani tutkimalla ja tuoda esille se, mihin minut on luotu. Taiteen tekeminen merkitsee tutkimustyötä paperilla ja kiinnostuskohteiden esittämistä. Taide opettaa minua salaa tästä maailmasta.” 

 

 

Haastattelun on toimittanut Maija Karhunen.

 

Teen taidetta maanantaista perjantaihin Autismisäätiöllä. Meitä työskentelee useita henkilöitä samassa tilassa. Muista ihmisistä saa seuraa. Alan työskentelemään sillä tekniikalla, mikä on viikko-ohjelmassa, ja myös fiilispohjalta sen mukaan, mikä inspiroi. Lähden omasta mielikuvituksesta liikkeelle, laitan kuulokkeet korville ja annan kynän laulaa. Lievää multitaskausta. Joskus teen kotona raakaversioita ja jatkan töissä, sommittelen työpaikan välineiden ja materiaalien mukaan. 

Olen taiteilijana luonnonlahjakkuus, eikä aikoinaan löytynyt muuta ammattia. Lapsena vietiin taidenäyttelyihin, mutta taideharrastuksissa en pahemmin käynyt. Piirustelin kotona. Aloitin Autismisäätiön mediapajassa ja sen jälkeen siirryin pian tekemään taidetta taidestudiossa. 

Monipuolisia tekniikoita ja inspiraation lähteitä 

Käytän tekniikoita ja materiaaleja monipuolisesti. Teen piirustuksia, maalauksia, tekstiiliveistoksia ja sarjakuvaa. Käytän akvarelleja, puuvärejä ja tusseja. Olen tehnyt myös animaation Ouzo ja omituinen kullankaivaja (2019), johon saatiin apurahaa. En hae omia apurahoja, koska ei tiedä, mitä KELA:n tuet niistä tykkää. Olen tehnyt näytelmäprojekteja Autismisäätiön Teatteriryhmä Vautsissa, joka on myös saanut apurahaa. Saman taidestudion kollegojen kanssa meillä on Sininen Sirkus -taiteilijakollektiivi. Meillä on ollut ryhmänäyttelyitä, joissa on ollut yhteisiä teoksia ja jokaisen omia. Yksi uusimmista töistäni on esikoissarjakuva-albumi Riemuloma (2024). 

Haen inspiraatiota Youtubesta, katson esimerkiksi sotavideoita ja pelijuttuja. Katson uutisia televisiosta tai luen netistä. Teen taustatyötä ja jälkikäteen myös katson, että mikäs tämä juttu olikaan. Tutkin somen ihmeellisiä maailmoja ja ilmiöitä. Selaan Facebookia ja Instagramia. Olen piirtänyt kouluampumisjuttuja, ja siitä on tullut ristiriitoja asumisyksikön ohjaajien kanssa, vaikken itse suunnittele mitään sellaista. Piirtelen vaan. Välillä on tullut seurattua aihetta somen kautta. Se liittyy koulukiusaamisen teemoihinkin.  

Maalatessa otan inspiraatiota musiikista. Musa on vähän kaikkea, mitä mieleen juolahtaa, esimerkiksi Children of Bodomia. Usein se vie itään päin, Itä-Eurooppaan ja Balkanille. Kuuntelen Bosnian sotaan liittyviä kappaleita, esimerkiksi serbien, kroaattien ja bosnikkien kansallismusiikkia. Musiikki voi viedä islaminuskoisiin maihin, vaikka suomalaisia se kauhistuttaa. 

Riskinotto ei pelota 

En tiedä etukäteen, miltä maalaus tai piirros tulee valmiina näyttämään. En tee suunnitelmaa, työskentelen vaiston varassa. Aiheeni ovat sekalaisia, sellaisia, joita mielikuvitus tuo. Aiheita ovat olleet esimerkiksi lapsuuden lomamatkat, Balkanin sodat ja korona.  

Mulla on aina ollut rikas mielikuvitus, ja voin yhdistää vapaasti kaikkea. Nalleja ja joukkohautoja voi löytyä samasta paperista. Teosten hahmot syntyvät itsekseen, mielikuvitus tekee niistä todellisia. Tai löydän Youtubesta eläviä hahmoja. Eläinhahmot ovat hauskoja kavereita. Ne saattavat myös hämätä, ovat kovia tekemään tepposia.  

Oma mielikuvitukseni yllättää mut ja myös ohjaajilla on joskus hauskaa. Korona kiihdytti mielikuvitusta vauhdilla. Kuvittelin kauhuskenaarioita, mitä koronan jälkeen voisi tapahtua. Korona oli ensimmäinen oikea kriisi, oli meidän vuoromme elää kriisiä. Taidestudio oli välillä suljettuna, oli etäjuttuja, luonnostelin kotona. Oli outoa joutua olemaan kotona.  

Otan vähän riskejä taiteessani, se ei pelota. Sotajutuista tai uskonnollisista aiheista ei voi mennä huutelemaan kadulla. Varsinkaan näinä pimeinä aikoina. Suomessakin rasismi on noussut. Monet ihmiset ovat ennakkoluuloisia esimerkiksi vieraita uskontoja kohtaan. En ole itse uskonnollinen, mutta uskonto, etenkin islam, on mukana töissäni. Niissä näkyy Lähi-itää tai merkkejä Balkanin 1990-luvun tapahtumista ja Srebrenican kansanmurhasta.  

Katsoin lapsena uutisia Balkanin sodasta. Ne jäivät mieleen ja haastoivat itsen. Yksi työkaverikin oli kotoisin alueelta. Uutisissa kerrottiin propagandasta ja seurattiin rauhanneuvotteluja. Itselläni ei ole sotakokemusta, olen elänyt rauhan aikaa. Mutta suvussa on eletty talvisotaa, jatkosotaa, vuoden 1918 sotaa ja kauempana historiassa nuijasotaa. Mummo on Mäntyharjulta, hänen pihallaan tapeltiin.  

Toisaalta kukaan ei toistaiseksi ole loukkaantunut taiteestani. Töissäni on mustaa huumoria, se tulee ehkä itäsuomalaisista juuristani. Teen jonkun hassun hahmon ja se tekee hassuja juttuja.  

Matkamuistomerkkejä ja paholaisaurinko 

Riemuloma oli eka kerta, kun tein paksun kirjan. Sarjakuvateoksen tekeminen tuntui jännältä, tein sitä aika pitkään. Nyt helpottaa, kun projekti ei ole enää kesken. 

Riemulomassa yhdistän hupaisat perhelomamatkat ja maailman tapahtumat. Mitä hullua lomalla voi sattua? Oman perheen Rooman matka vuonna 1995 on jäänyt mieleen. Suomi voitti silloin lätkän maailmanmestaruuden ensimmäistä kertaa. Oltiin kiltisti kuitenkin, ei menty suihkulähteeseen uimaan. Paavo Lipponen kävi myöhemmin samassa hotellissa, jossa olimme yöpyneet. Nämä muistot ovat kirjassa mukana.  

Matkoilla voi sattua kaikennäköistä, haavereita. Isän työkaveri meni, kun Estonia upposi. Samalla kun lomaillaan, on kriisejä ja maailmanpolitiikan kahnauksia. Venäjästä ja Ukrainasta tuli mieleen isoviha, jota käsittelen kirjassa. Monella lomasaarella on synkkä historia. Kirjassa on tällaisia matkamuistomerkkejä.  

Suomalainen aluepolitiikkakin liittyy asiaan, kun matkaillaan. Lapsuudessani Itä-Suomi oli meille vakituinen matkailukohde. Koskenlasku Ruunaan retkeilyalueella jäi mieleen. Isä oli intohimoinen kalastaja. Joensuun asuntomessuillakin käytiin, ja sukulaisia tervehtimässä. Suomalaiset sukujuhlat, vaikkapa häät, ovat yleensä sellaiset, että sukulaissuhteet saattavat joskus mennä sukseen.  

Koronakin liittyy matkustamiseen, ja se oli kirjan tekemisen aikaan meillä kaikilla mielessä. Silloin matkustajia paheksuttiin. Kauhisteltiin sitä, että porukat menee lomakohteeseen juhlimaan korona-aikaan. Siksi Riemulomassa esiintyykin paholaisaurinko.  

Taidetta täytyy alkaa vaan rohkeasti tekemään 

Taiteilijan työssä hienointa on saavuttaa asioita ja huomata että, että oma taide kiinnostaa ihmisiä. Unelmana on päästä maalaamaan lähelle tulivuoria, Sisiliaan, Napoliin tai Islantiin. Tulivuorissa, maanjäristyksissä ja luonnonkatastrofeissa on oma jännityksensä. Haluaisin myös oppia pelaamaan paremmin Fortnitea ja yhdistää mobiilipelejä ja tietokonepelejä jollakin tavalla taiteeseen. 

Työpaikan kautta olen hakenut näyttelyihin ja päässyt niihin mukaan, mutta toivoisin vielä enemmän mahdollisuuksia tehdä kaikkea sitä mikä kiinnostaa, ja päästä puhumaan omista kiinnostuksen kohteista. Tarvittaisiin enemmän näyttelytiloja myös sellaisiin paikkoihin, minne pääsee helposti julkisella liikenteellä ja minne voisi kutsua autottomia sukulaisia. Alennukset kirjakauppaan olisivat hyödyllisiä, että saisi taiteilijatarvikkeita. Töissä saan materiaaleja ilmaiseksi, mutta vapaa-ajalla on toinen juttu.  

Avoimuutta kaipaisin, kun on erityinen taiteilija ja tekee taidetta melko erikoisista aiheista. Mietin, että jos teen taidetta vaikka koronasta, hermostuvatko ihmiset. Tai voinko tehdä näin tai noin. Tekemiseen liittyy aina riski, kun ihmisillä on ennakkoluuloja. On aina se syrjinnän pelko. Mutta taidetta täytyy vaan rohkeasti alkaa tekemään. Kaikkea voi ilmaista vapaasti. Vaikka on sotia ja tällaista, on Suomen hallitus ja niin ja näin. 

 

 

Riinan henkilökuva: Pekka Elomaa