Vammaisuus ja taide -kritiikkikurssin satoa: Kaksi tulkintaa erilaisuudesta

Huomio lukijalle: tein tekstin selkosuomeksi (selkokielen vaikeusasteikolla tämä ei kuitenkaan ole helpointa selkokieltä). Selkokielen valinta on tietoinen teko. Pyydän siis ottamaan huomioon, että ajattelin, että kritiikkiä voivat lukea myös ihmiset, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Laitoin mukaan myös neljä kuvaa (osa kännykkäkuvia, pahoittelut laadusta).

 

Erilaisuus – Kaarisillan kuvataideopiskelijat

Art Kaarisilta, Helsinki 17.5.-11.6.2023

 

Kaarisilta ry. on yhdistys.

Se tarjoaa monenlaista koulutusta ja toimintaa ihmisille,

jotka tarvitsevat erityistä tukea.

 

Kaarisillalla on toimintakeskus Lahdessa.

Siellä annetaan myös taideopetusta.

Jo 20 vuotta siellä on voinut opiskella taidetta niin,

että tavoitteena on taiteilijan ammatti.

 

Kaarisillalla on myös oma taidegalleria.

Taidegalleria on tila, jossa voi nähdä taidetta.

Galleria Kaarisillassa järjestetään taidenäyttelyitä.

Ne kestävät aina noin kuukauden.

Galleria sijaitsee ihan keskellä Helsinkiä, Sanomatalossa.

Useimmiten esillä on erityistä tukea tarvitsevien

taiteilijoiden teoksia.

 

Erilaisuus-näyttely

 

Kerron tässä tekstissä taidenäyttelystä,

joka oli Galleria Kaarisillassa

touko- ja kesäkuussa tänä vuonna.

 

Näyttelyssä on teoksia yhdeksältä opiskelijalta.

He ovat opiskelleet nyt kaksi vuotta Kaarisillassa.

He halusivat antaa näyttelylle nimen Erilaisuus.

Se on hyvä nimi näyttelylle,

sillä kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Erilaisuus on hieno asia, mutta joskus

erilaisuuden tunne voi myös ahdistaa.

Varmaan jokainen on joskus tuntenut niin.

 

Taiteessa erilaisuus on myös hyvä voima ja vahvuus.

Taiteessa ihmisen oma persoona

ja oma ääni saa näkyä ja kuulua.

Tämänkin näyttelyn kaikki opiskelijat

tekevät hyvin omanlaistaan taidetta.

 

Kun aika pienessä näyttelyssä on teoksia

kovin monelta tekijältä,

lopputulos voi olla vähän sekalainen.

Niin mielestäni on tässäkin näyttelyssä.

Kuitenkin näyttely kivasti näyttää sen,

miten monenlaisia tekotapoja ja aiheita

näillä opiskelijoilla on.

Taideopettajat ovat varmaankin tukeneet

jokaisen opiskelijan omaa tapaa tehdä.

 

 

Kaksi kiinnostavaa poimintaa

 

Erityisesti kiinnostuin kahdesta teoksesta,

joista on myös tässä valokuvat.

 

 

Milla Hokkasen maalaus on melko suurikokoinen.

Näemme kuvassa ihmisen,

mutta emme hänen kasvojaan.

Henkilön kasvot on peitetty – ehkä kasvomaskilla?

Hänellä on kiharat hiukset ja yllään vaalea vaate.

 

Milla Hokkanen on maalannut

maalauksen eri osia vähän eri lailla.

Se tuo kuvaan liikettä ja tunnetta.

Hiukset on maalattu tarkasti,

melkein hius kerrallaan.

Myös henkilön vaate on maalattu

tarkasti ja taitavasti.

Henkilön lilan sävyinen tausta puolestaan

on hämyinen ja sumuinen.

Voin kuvitella, miten taustan sumu liikkuu hitaasti.

Emme saa tietää, missä paikassa henkilö on.

 

Maalaus jää mieleeni pitkäksi aikaa.

Se herättää kysymyksiä, joihin maalaus

ei mielestäni anna suoria vastauksia.

Millainen olo maalauksen henkilöllä on?

Tuoko kasvomaski turvaa?

Miksi emme näe hänen kasvojaan?

Onko kuvassa kuuma vai kylmä?

 

Hyvä taide jää mieleen.

Katsoja voi myös muuttaa mielipidettään.

Eri aikoina samakin kuva puhuttelee meitä eri tavoilla.

 

 

Heta Hyvösen Erilaisuus on hyvin erilainen teos

kuin Milla Hokkasen maalaus.

Se on niin sanottu readymade.

Readymade on englantia ja tarkoittaa taideteosta,

jossa on ainakin osia joistain jo

valmiista esineestä tai tavarasta.

Kun esineistä ja asioita yhdistelee,

niistä tuleekin sitten jotain ihan uutta.

 

Erilaisuus-teoksessa on kaksi erillistä osaa:

kalju nukke ja muovinen dinosaurus.

Ne ovat kumpikin leluja.

Ne kohtaavat toisensa veistosjalustalla.

Nukke istuu ja katsoo eteenpäin.

Sen toinen jalka on vaihdettu puujalkaan.

Se näyttää naiselta tai tytöltä.

Dinosauruksen iso suu on auki

ja sillä on paljon teräviä hampaita.

Näyttää kuin se olisi tulossa nukkea kohti.

Onko se hyökkäämässä?

 

En tiedä, mitä Heta Hyvönen on ajatellut,

kun hän on tehnyt tämän teoksen.

Nuken puujalka voisi liittyä vammaisuuteen

tai erilaisuuden kokemiseen.

Se, miten hahmot on aseteltu,

voi kertoa vallan käytöstä.

Nukke on paljon alempana kuin dinosaurus.

Voi myös olla, että se ei pääse

nopeasti liikkeelle puujalan kanssa.

 

Toisaalta näen teoksessa myös huumoria.

Ehkä dinosaurus on juuri kertonut

hyvän vitsin ja nauraa?

Ehkä kaksi hyvin erilaista hahmoa

voivatkin olla ystävät.

 

Satu Itkonen

Kirjoittaja on filosofian maisteri ja tietokirjailija.

 

Kirjoitus on syntynyt Vammaisuus ja taide -kritiikkikurssilla, jonka järjestivät yhteistyössä Tilaa taiteilijuuteen – vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden yhdenvertaisuus -hanke ja Suomen Arvostelijain Liiton Kritiikki näkyy! -hanke kesällä 2023.

Lisätietoa Galleria Art Kaarisillan toiminnasta ja näyttelyistä: Galleria Art Kaarisillan kotisivut