Tekijä: Maija

Kulttuuria kaikille -palvelu koordinoi hanketta Tilaa taiteilijuuteen – vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden yhdenvertaisuus vuosina 2022-2024. Yksi hankkeen yhteistyökumppaneista on Säätiöt ja rahastot ry, jonka kanssa Tilaa taiteilijuuteen -hanke järjesti Säätiöt saavutettavammiksi -tilaisuuden syyskuussa 2022 yhdistyksen jäsenille. Yhteistyö jatkuu hankkeen päättymiseen saakka ja jäsentilaisuuksia tulee vielä lisää syksyn 2023 aikana.

Tilaisuutta pohjustamaan hankkeessa toteutettiin kysely vammaisille ja viittomakielisille taiteilijoille koskien apurahoja ja niiden hakemista, johon vastasi 24 vammaista tai viittomakielistä taiteilijaa. Oli ilo huomata, että useat kohderyhmän taiteilijat vastasivat kyselyyn, eli asia on tärkeä ja se vaatii nyt huomiota.

Vammaiset taiteilijat ovat Suomessa tällä hetkellä vain pieni osa ammattimaisesti toimivista taiteilijoista. Se että vammaisia ja viittomakielisiä taiteilijoita on suhteellisen vähän, johtuu ennen kaikkea yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien puutteesta mutta myös muista esteistä taidealalla toimimisessa.

Kyselyyn vastanneet taiteilijat olivat eri taiteenaloilta. Positiivista oli huomata, että vastanneista työskentelyapurahaa hakeneista taiteilijoista 50 % oli saanut henkilökohtaisen työskentelyapurahan. Toisaalta vastaajiksi saattoi valikoitua etenkin apurahoja saaneita henkilöitä. Tästä voi päätellä, että vastaajat ovat kenties jo suhteellisen hyvin perillä apurahamenettelyistä. Toisaalta esimerkiksi koulutuksen puute koettiin esteeksi hakea apurahaa, vaikka kiinnostavaksi taiteilijaksihan voi tulla montaa reittiä, myös ilman tutkintoa taidealalta.

Vammaisten taiteilijoiden kohtaamat ongelmat apurahan hakemisessa

Useat taiteilijat olivat hakeneet avustusta henkilökohtaiseen työskentelyyn (80 %), kuitenkin 63 % heistä totesi, että heillä oli vaikeuksia hakemisessa joko kielen tai hakemisalustojen teknisten ominaisuuksien saavutettavuuden kanssa. Riippuen vamman laadusta, syyksi vaikeuksiin mainittiin mm. vaikeudet liitteiden kanssa, näkövammaisilla teknisten apuvälineiden kanssa yhteensopimattomat hakemuspohjat, viittomakielisillä kielen vaikeudet ja se, ettei viittomakielistä ohjeistusta ole. Yleisesti nousi esiin haasteet ymmärtää sitä, millaisia vastauksia hakulomakkeiden kysymyksillä haettiin sekä ohjeistuksen puutteellisuus. Toivottiin selkiyttämistä, vaihtoehtoisia toteutustapoja ja mahdollisuutta kysyä ja saada hakemisessa apua.

Kyselyssä pyydettiin myös pohtimaan, mikä olisi taiteilijalle saavutettava tapa hakea apurahaa. Yleisin vastaus oli sähköpostihakemus ja/tai haastattelu.

Vammaisille suunnattu työskentelyapuraha?

Moni taiteilijoista koki sosiaaliturvan ja apurahat yhdistämisen mahdottomaksi yhtälöksi, mikä oli osalle vastaajista syy olla hakematta henkilökohtaista apurahaa taiteelliseen työskentelyyn. Valtaosa taiteilijoista toisaalta kannatti ajatusta vammaisille taiteilijoille suunnatusta työskentelyapurahasta. Keskusteluissa vammaisten taiteilijoiden kanssa on nimittäin aika ajoin noussut esiin, että vammaisille taiteilijoille voisi olla juuri heille suunnattu apuraha, jonka voisi saada esimerkiksi kerran uransa aikana. Tällä tavoin hakuasetelmassa heikommassa asemassa oleva hakija saisi mahdollisuuden intensiivisempään ja turvattuun työskentelyyn ja saisi luotua hyvän ponnahduslaudan uralleen.

Koulutuksen tärkeys

Vammaisten taiteilijoiden keskuudessa nousee aika ajoin keskustelua heikoista mahdollisuuksista päästä koulutuksen kautta kiinni ammattilaisuuteen. Tässäkin kyselyssä nousi esiin pelko hakea apurahaa muodollisen koulutuksen puuttuessa. Ovatko vammaiset taiteilijat jääneet paitsi apurahoista, koska ovat ilmaisseet hakemuksessa olevansa itseoppineita, sitä emme tiedä. Tärkeää on, että hakemuksia arvioitaessa on läsnä monipuolista asiantuntemusta niin, että hakemuksista osataan tunnistaa osaamista ja potentiaalia, vaikkei reitti taiteilijaksi olisikaan ollut se kaikkein tyypillisin.

Samaan aikaan Tilaa taiteilijuuteen -hankkeessa edistämme myös tiedon puutteesta johtuvien esteiden poistamista. Teemme esimerkiksi yhteistyötä taidealan koulutuksen tarjoajien ja vammaisten taiteilijoiden kanssa, jotta koulutukseen pääsyn mahdollisuudet paranevat.

Tukea hakuprosessiin

Taiteen kentällä tarvitaan tukea vammaisten taiteilijoiden apurahoja koskevissa asioissa, sekä hakijoiden että rahoittajien kohdalla.

Tilaa taiteilijuuteen -hankkeen aikana selvitämme yhteistyökumppaneidemme, esimerkiksi Säätiöt ja rahastot ry:n kanssa, kuinka taidealoilla jatkossa voitaisiin tukea vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden taiteilijuutta ja luomisprosesseja paremmin, myös rahoituksen osalta. Kyselyn vastaajilla oli kehittämisehdotuksia apurahamenettelyihin – esimerkiksi selkeämpiä lomakkeita ja esteettömiä hakualustoja tarvitaan akuutisti. Ja kuten joku heistä totesi, ydinkysymys on yhdenvertaisuus.

Johanna Mattila

Kirjoittaja on näyttämötaiteilija, joka työskenteli Tilaa taiteilijuuteen -hankkeen projektikoordinaattorina helmikuuhun 2023 asti.

Näyttelijä on tulkitsija, toimija, näkyväksi tekijä. Näyttelijä on tosi itselleen ja yleisölle.

Näyttelijä opettelee tekstin ulkoa, eikä kompastu huonekaluihin. Näyttelijällä on kovat hermot ja kirkkaat ajatukset, mutta samaan aikaan äärimmäistä herkkyyttä. Näyttelijä panee energiansa, ajatuksensa, mielikuvituksensa likoon, päivästä toiseen, aina uudelleen. Näyttelijä on julkinen henkilö. Näyttelijä on viihdyttäjä, tutkija, dokumentoija, suunnittelija, kirjoittaja, vaikuttaja.

Edellämainitut kuvaukset ovat eri ihmisten näkemyksiä näyttelijästä, mikään niistä ei ole väärin, mutta mikään niistä ei myöskään ole kokonaisuudessaan oikein. Näyttelijäksi voi tulla, jos viihdyttäminen tai tekstien ulkoa opetteleminen kiinnostaa. Kaikkia ei kiinnosta, toisaalta ei kaikkien näyttelijöiden tarvitse olla kirjoittajiakaan tai omata kovia hermoja.

Kuka sitten päättää, ketkä pääsevät opiskelemaan näyttelijäksi? Ja mistä näyttelijäntaiteen korkeakoulutukseen pääseminen on kiinni? Minä päätän, tai olen yksi niistä, jotka päättävät yhdessä, täällä Tampereella. Tällä hetkellä. Jonkun pitää nimittäin jossain kohdassa tehdä valinta. Pääsykoetilastojen mukaan n. 1000 ihmistä haluaa jokaisissa pääsykokeissa päästä opiskelemaan äärimmäistä herkkyyttä ihan korkeakoulutasolla. Resurssit mahdollistavat 10-14 opiskelijan koulutuksen.

Mistä näyttelijäntaiteen korkeakoulutukseen pääseminen sitten on kiinni? Siihen on mahdoton vastata kokonaisuudessaan, mutta minä ja muut Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelman raadin jäsenet koitamme tarjota siihen vastausta, joka kerta kun järjestämme pääsykokeet.

Pääsykokeissa me yritämme havainnoida uteliaisuutta ja avointa suhtautumista maailmaan. Me toivomme näkevämme moniaistista ja kokonaisvaltaista ruumiillista havainnointia. Me kaipaamme vuorovaikutuksellista kanssakäymistä ihmisten ja materiaalien kanssa. Me innostumme moninaisuudesta ja vahvuuksien tunnistamisesta.

Me kuitenkin tarvitsemme kaikkien niiden uskallusta, jotka haluavat tosissaan laittaa energiansa likoon, pääsemisen pienestä mahdollisuudesta huolimatta. Sillä ilman ihan kaikenlaisen ihmisyyden kirjoa pääsykokeissa ei meidän ”portinvartijoiden” näkemys avaudu.

Taidekoulutus muuttuu ihmisten kautta.

Toivotan siis kaikki ja tarkoitan todellakin, kaikki, riippumatta esimerkiksi hakijan sukupuolesta tai sukupuoli-identiteetistä, etnisestä alkuperästä, mahdollisesta toimintaesteestä, uskonnosta tai iästä tervetulleiksi Nätyn pääsykokeisiin, jos moninaisissa kieli-, kulttuuri- ja toimintaympäristöissä toimimaan kykenevä, ennakkoluuloton ja vastuullinen taiteilijuus kiinnostaa!

Samuli Nordberg

Kirjoittaja on 47-vuotias yliopistonlehtori. Hän opettaa Tampereen yliopiston Teatterityön tutkinto-ohjelmassa Nätyllä. Samulin voi tavata yliopiston harjoitussalien ja käytävien lisäksi Helsingissä hiihtoladulla tai vaikka Nurmeksessa Sukset ristiin susirajalla -leirillä. 

Teksti on kirjoitettu osana Tilaa taiteilijuuteen -hankkeen ja Nätyn yhteistyötä. Näty (eli Teatterityön tutkinto-ohjelma) on näyttelijöitä korkeakouluttava ja näyttelijäntaidetta tutkiva yhteisö Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa.