Maija Karhunen: Johdanto

 

Onko maailma valmis? – Kirjoituksia taiteesta ja vammaisuudesta sisältää kirjoituksia ja haastatteluja 21 vammaiselta ja viittomakieliseltä taiteilijalta, taiteen liepeillä työskentelevältä ammattilaiselta sekä yhdeltä tanssiryhmältä.

Tämä julkaisu on osa Tilaa taiteilijuuteen – vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden yhdenvertaisuus -hanketta, jonka Kulttuuria kaikille -palvelu toteutti vuosina 2022–2024. Hankkeessa järjestimme residenssin, taiteilijatapaamisia, työpajoja, vertaisryhmän ja valmennusta. Lisäksi toteutimme taiteilijamentorointia ja työskentelimme taidekoulutukseen, apurahoihin, taidekritiikkiin ja kuratointiin liittyvien teemojen kanssa. Osa julkaisun kirjoittajista on ollut mukana hankkeessa eri tavoin, osa on tullut muita reittejä mukaan kirjoittamaan.

Julkaisu on luettavissa sekä painettuna että verkkoversiona, ja artikkelit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Yksi artikkeli perustuu viittomakieliseen Zoom-haastatteluun, jota pääsee katsomaan YouTubesta artikkelin yhteydessä olevalla QR-koodilla.

Vammaisuudesta ja taiteesta on Suomessakin keskusteltu systemaattisesti jo joitakin vuosikymmeniä. On väännetty vammaisten taiteilijoiden tekemään taiteeseen liitetyistä termeistä, esimerkiksi vammaistaiteesta, vammaispoliittisesta taiteesta, vammaiskulttuurista, rampataiteesta. Ja tietysti on keskusteltu loputtomasti saavutettavuudesta, siitä mitä tulisi tehdä, jotta taide- ja kulttuuriala olisi yhdenvertainen.

On niin paljon esteitä poistettavana, että välillä tuntuu hitaammalta päästä syventymään itse taiteen sisältöihin. Vammaisten taiteilijoiden kirjoituksia omasta taiteellisesta työstään on koottu samoihin kansiin Suomessa harvoin, ehkä ei koskaan. Tämä julkaisu syntyi nälästä lukea taiteesta ja taiteilijuudesta. Toivottavasti siitä on iloa vammaisille ja ei-vammaisille kanssataiteilijoille, taiteen parissa työskenteleville, alan instituutioille ja kaikille taiteen rakastajille.

Artikkelikokoelman aloittaa filosofi Nikolai Klixin kirjoitus vammaisten taiteilijoiden työn merkityksestä. Hän kirjoittaa myös siitä, miten vammaisuutta ei ole aina otettu mukaan silloin, kun taide- ja kulttuurialalla puhutaan moninaisuudesta. Sen jälkeen vuorossa on kattaus eri alojen taiteilijoiden kirjoituksia ja haastatteluja. Taiteilijat kertovat, miten he työskentelevät, mistä heidän ajattelunsa juuri nyt kumpuaa, miten heistä tuli taiteilijoita ja millaisena he vammaisuuden ja taiteen suhteen itse kokevat. Esillä ovat myös taidekritiikin ja kuratoinnin näkökulmat.

Julkaisun lähtökohtia ovat praktisuus ja omakohtaisuus. Fokus on siis taiteen tekemisessä ja harjoittamisessa, käytännössä ja arjessa sekä henkilökohtaisissa, intiimeissäkin ajatuksissa ja kokemuksissa. Syrjintä, ahtaat normit, esteellinen arki ja rajoittuneet taidekäsitykset puskevat niin voimallisesti vammaisten taiteilijoiden kokemuksiin, ettei niitä usein voi erottaa taiteestakaan. Ja joillekin taiteilijoille ne tietenkin ovat taiteen varsinaista materiaalia ja käyttövoimaa. Siksi tukalat rakenteet ja taiteilijaa ympäröivä hälinä eivät jää tulematta esiin myöskään tässä kirjassa. Samalla tulee esiin se, kuinka taiteen avulla voi tehdä tilaa jollekin muulle. Voi olla mitä vain, miten vain. Olla vapaa, ainakin hetken. Tutkia vielä tuntematonta ja selittämätöntä, mahdollisen ja mahdottoman rajaa. Löytää uuden tavan olla maailmassa, ainakin hetkeksi. Sekin, jos mikä, on poliittista.

Taiteilijuuskin on vapaasti määritettävissä, ainakin hetkittäin. Taiteilija voi olla mitä vain, kunnes maailman oletukset ja odotukset lyövät vastaan. Julkaisun sivuilta luen, että osa vammaisista taiteilijoista kokee positionsa ristiriitaisena. Useampi ilmaisee toiveen, että voisi olla vain taiteilija, ilman muita määreitä, ja ammentaa taiteeseen materiaalia mistä tahansa, ei välttämättä vammaisuudesta. Miksi näin ei voisi tehdä, kuka tai mikä kaikki meitä estää? Miten vammaisten taiteilijoiden vapauden alue voisi muuttua laajemmaksi, sallivammaksi, vähemmän paineiseksi?

Tässä julkaisussa ei ainakaan pyritä väittämään aiheestaan tai kirjoittajistaan mitään, tai määrittelemään kirjoittajia tai heidän taidettaan tietynlaisiksi. Toisin kuin muualla maailmassa, jossa vammaiset ja viittomakieliset taiteilijat niin herkästi joutuvat erilaisten ulkoapäin tulevien määrittelyjen kohteeksi, meillä on ollut tilaa tehdä toisin. Tarkoituksena on tuoda esiin vammaisten taiteilijoiden työn lähtökohtien, ajattelun ja työtapojen laaja kirjo ja jokaisen taiteilijan omalakisuus. Kirjoittajat puhuvat omasta puolestaan.

Yksi määrittelee taiteensa tietyin termein, toinen toisenlaisin termein, kolmas pyrkii pakenemaan määrittelyjä. Yhden taide tapahtuu Ylen draamasarjassa parhaaseen katseluaikaan, toisen katuperformanssissa, kolmannen OnlyFansissa. Yksi on jotakin mieltä vammaisuuden ja taiteen suhteesta, toinen ajattelee päinvastoin, kolmannen kokemus on häilyvämpi. Yksi toivoo pääsyä valtavirtaan, toinen haluaa pysytellä esiin tulemisen rajalla. Kaikki tämä epäyhtenäisyys on mielestäni äärimmäisen kiinnostavaa. Kaikelle tälle on oltava tilaa.

On merkityksellistä, keitä tämän teoksen kirjoittajat ovat, miten he oman tekijyytensä kokevat ja millaisia identiteettejä he kantavat mukanaan. Silti teoksen nimessä ei tällä kertaa mainita vammaisia taiteilijoita, vaan taide ja vammaisuus, tässä järjestyksessä. Kun ympäröivässä maailmassa puhutaan vammaisista taiteilijoista, keskitytään niin herkästi tekijään, ei itse taiteeseen. Tämän julkaisun kohdalla on ollut tilaa kokeilla toimia toisin.

Vammaisia ja viittomakielisiä taiteilijoita on aina ollut ja tulee aina olemaan. Maailma ei ole vielä osoittanut olevansa täysin valmis hakeutumaan heidän taiteensa äärelle, ottamaan heitä vastaan ja uskomaan heihin. Eikä luomaan heille täysin samoja mahdollisuuksia tulla taiteilijoiksi, tai työlle sellaisia olosuhteita, joissa ei-vammaiset taiteilijat työskentelevät. Siitä huolimatta joka päivä vammaiset taiteilijat tekevät jo työtään. Katse on suunnattava kohti ympäröivää yhteiskuntaa. Voisiko maailma kohta jo olla valmis?

Tämän julkaisun ideoimisessa ja tekemisessä on ollut mukana Tilaa taiteilijuuteen -hankkeen viimeisin tiimi: Salla Fagerström, Riikka Hänninen, Maija Karhunen, Outi Salonlahti ja Sari Salovaara.

Kiitos hankkeen ja samalla tämän julkaisun rahoittajalle Koneen Säätiölle. Kiitos yhteistyökumppaneille Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:lle, Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelma Nätylle, Suomen arvostelijain liitto SARV:ille ja Säätiöt ja rahastot ry:lle. Kiitos jokaiselle hankkeeseen eri tavoin osallistuneelle innoituksesta ja ajattelemaan herättelemisestä. Kiitos kaikille kirjan tekemisessä auttaneille. Ja kiitos ennen kaikkea kirjoittajille ja haastattelun antaneille, jotka työskentelitte niin suurella antaumuksella, intohimolla ja lämmöllä tämän teoksen eteen.