Mika Leminen: En ole vammaisräppäri
Mika Leminen on espoolaistunut 28-vuotias räppäri/lauluntekijä. Hänellä on CP-vamma, joka ilmenee puhevikana ja liikuntavammana. Hän johtaa Cepan Maailma -nimistä räppiyhtyettä ja räppää nimellä MC Cepa. Mika on tehnyt lauluja 13 vuotta ja räpännyt aktiivisesti viisi vuotta. Mikan lyriikoissa on paljon nokkeluutta ja vitsikkyyttä. Hän tuo 90-luvun räpin etevää kynäpeliä moderniin soundiin. Mikan teksteissä välähtelee usein myös yhteiskunnallisia teemoja.
En koe, että vammaistaide terminä tarkoittaa vammaisen henkilön tekemää taidetta, vaan se viittaa taiteeseen, jossa käsitellään vammaisuutta. Onko Def Leppard vammaistaidetta vain, koska rumpali Rick Allenin vasen käsi on amputoitu? Yleensä ei ajatella näin. Siksi vammaistaide tuntuu viittaavan vammaisten ihmisten kokemusta kuvaavaan taiteeseen.
Vammaistaide yhdistyy monilla mielikuvaan marginaalisuudesta ja alemmuudesta sen “oikean” taiteen rinnalla. Jos sanon tekeväni vammaistaidetta, taiteeni yhdistyy monien mielessä heti tuohon negatiiviseen mielikuvaan. Siksi vammaistaide terminä herättää minussakin negatiivisia tunteita. Vammaisen taiteilijan tekemä taide on taidetta siinä missä muidenkin tekemä taide. Se voi olla parempaakin. Olen räppiurani alussa ollut pakotettu tekemään musiikkia vammaisuuden kokemuksista, mutta nyt olen pyrkimässä eroon tuosta lokerosta.
Aloitin yläasteella bassonsoiton. Nopeasti mukaan kuvioon tuli laulunteko. Sanoittaminen ja säveltäminen oli hauskaa. Tajusin, että siinä CP-vammani ei rajoita tekemistäni mitenkään. Aloin haaveilemaan musiikin tekemisestä ammattina. Ajattelin, että voisin sanoittaa muille artisteille lauluja ja kerätä sitten Teosto-rojalteja hiteistä. Kuulostaa helpolta.
Myöhemmin tajusin, että musiikinteossa on myös sosiaalinen puoli. Miten pääset sanoittamaan, jos sinua ei oteta mukaan bändeihin, tai jos sinulla ei ole yhteyksiä artisteihin, jotka ottavat muiden sanoituksia vastaan? Näitä ongelmia pähkäilin ammattikorkeakouluun asti. Menin opiskelemaan liiketaloutta ja markkinointia, koska en olisi päässyt konservatorioon soittotaidon puutteellisuuden takia. Markkinoidaanhan musiikkiakin.
MC Cepan synty
Kirjoitin vuosia yksin lauluja ja kehityin koko ajan paremmaksi. Minulla ei ollut edelleenkään esittäjiä lauluille. Turhauduin paljon. Samoihin aikoihin heräsin aktivismiin. Ajattelin, että jos tasa-arvossa edettäisiin, vammaisia ihmisiä kohdeltaisiin samalla viivalla muiden kanssa.
Olin jo pitkään tykännyt räpistä. Aktivismin kautta suhteeni räppiin vahvistui entisestään. Tykkäsin räpin suorasta puheesta, taitokeskeisyydestä ja siitä, miten yhdysvaltalaiset gangstaräppärit räppäsivät yhteiskunnan epäkohdista.
Vuonna 2019 aloitin räppäämään. Valitsin artistinimeksi MC Ceparin (tuotantoa löytyy nykyään MC Cepa -nimellä). Separi on vammaisuuteen viittaava haukkumasana. Otin nimen, koska räpissä arvostetaan kovuutta. Mikä on sen kovempaa, kuin ottaa haukkumasana artistinimeksi? Toteaisin vain: “Voittehan te minua dissata tuolla sanalla, mutta sillä ei ole vaikutusta, koska se on jo artistinimeni.”
Tiesin valmiiksi, että minun piti MC Ceparina pelata vammaisräppärin positiota, koska jos nimi olisi ollut jokin muu, puheviasta olisi joka tapauksessa huomauteltu jokaisessa välissä. MC Ceparina pääsin sentään julkaisemaan musiikkia ja kehittymään.
Käsittelin MC Ceparin tuotannossa paljon vammaisuuden kokemusta, mutta koin tekeväni räppiä. Tosiasiassa tein vammaisräppiä, vaikken silloin tiedostanut sitä. MC Cepari oli kiinnostava ilmiö pienelle ryhmälle aktivisteja ja vammaisskeneä, eikä puhevammaiselle räppärille, joka räppää vammaisaiheista, näyttänyt olevan oikeaa markkinaa. Ensisijainen syy tähän oli puhevikani, jonka johdosta sanoista ei saa niin hyvin selvää. Käsittelin vammaisuuden kokemusta esimerkiksi Älä palkkaa rampaa -biisissä (2019), jossa räppäsin vammaisten työttömyydestä.
“Älä palkkaa rampaa
Ei sillä oo mitään arvoa mitä antaa
Älä palkkaa rampaa
Ei se pysty mitään painavaa kantaa”
Kertosäe on hyvä, mutta aihe on liian niche, jotta se tavoittaisi isompaa suosiota. Valtavirtaa ei kiinnosta vammaisen työttömyys laulun aiheena.
Lisäksi huono artikulaationi toimi jatkuvasti esteenä musiikkini ja kuulijoiden välillä. Vaikka treenasin räppäämistä ja kehityin, tiesin ettei puheeni tulisi koskaan riittävän selkeäksi.
Vuonna 2022 alkoi musiikin tekemisessäni uusi vaihe. Perustin Cepan Maailma räppibändin, jossa muut räppärit räppäävät lyrikkaani. Tein tämän ratkaisun, jotta musiikkini laatu nousisi artikulaation ja flown suhteen. Ei minua alunperinkään olisi kiinnostanut itse räpätä, vaan halusin tehdä lauluja.
“Pään aukominen? Ulkoistin sen
Mielummin teen hittei kuin itse ulvoisin ne”
Cepan Maailma: Liittolainen (julkaisematon)
MC Ceparina olin löytänyt keikoilta ja internetistä oikeita ihmisiä juttuni ympärille ja uuden projektin aloittaminen tuntui luontevalta. Siinä mielessä MC Ceparina räppääminen oli ollut oikea ratkaisu, koska olin julkaissut musiikkia ja saanut jonkinlaisen musiikkiverkoston luotua.
Sijaisräppäri vapauttaa flow’n
Julkaisimme 2022 ja 2023 Cepan Maailmana neljä sinkkua. Musiikissa olimme menneet eteenpäin, mutta siinä on vieläkin haasteita. Puhun sijaisräppärimetodista, jossa minä sanoitan ja toinen räppäri ikään kuin sijaistaa omaa suutani räpätessä. Metodi on samankaltainen kuin se, jossa Signmarkin viittomaräpit käännetään puhutuksi kieleksi, ja muut räppäävät ne. Metodi on harvinainen räpissä, jossa ajatellaan yleensä, ettei räppäri saisi räpätä toisen kirjoittamaa tekstiä.
Metodissa on haasteita minulle ja sijaisräppäreilleni. Muiden tekstien räppääminen on vaikeaa, koska sijaisräppärin pitää räpätä teksti kuin se olisi hänen omansa. Räppiflow’n, äänenpainojen, tulkinnan ja rytmiikan kanssa olemme työskennelleet koko ajan. Prosessi menee silti koko ajan parempaan suuntaan.
Toinen haaste Cepan Maailmassa on ollut se, että minun pitää kirjoittaa räppityypillisempää tekstiä esimerkiksi tavumäärien suhteen. Musiikkini flow’n rajoitteet ovat poistuneet, joten minun pitää kirjoittajana nyt tehdä tekstejä, joita itse en pysty räppäämään.
“Tajusin et on flowllaki merkityst, siks siis
Pyhä Yrjö räppää mun virsii”
Cepan Maailma: Pyhii tekstei (julkaisematon)
Sijaisräppärimetodi tuntuu haasteista huolimatta äärimmäiseltä vapaudelta ja esteettömyydeltä. Se mahdollistaa minulle musiikin tekemisen täysin valtavirran tasolla ja julkaisemisen ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt biisinteossa menestyminen on vain minusta itsestäni kiinni.
Kolmas haaste liittyy vammaistaiteeseen. Jos haluan tehdä valtavirtamusiikkia, se onnistuu helpommin, jos teen samaistuttavista aiheista lauluja. Jos räppään unelmoinnista, ihmiset voivat saada laulusta jotain omaan elämäänsä. Jos räppään siitä, miten minua ärsyttää ableismi, suurin osa ihmisistä ei pysty samaistumaan siihen. Esimerkiksi MC Cepan Ableviha-biisin (2020) kertosäe menee näin:
“Mut nyt mä juoksen teidän kanssa kilpaa
Mä en aio olla teidän kanssa hiljaa
Nöyrtymiselle ei oo täällä tilaa
Sisälläni vitusti ablevihaa”
Vaikka biisi on hyvä, useimmilla ihmisillä ei ole kokemusta ableismista, joten he eivät voi samaistua biisiin.
Cepan Maailman äänitteistä ei voi enää päätellä, että tekijä on puhevikainen. Aiheen nostaminen esille sanoituksissa on ainoa tekijä, joka tekisi musiikista vammaistaidetta. Siksi aion jatkossa vähentää biisien tekoa vammaisaiheista.
En missään vaiheessa halunnut tehdä vammaistaidetta, vaan työllistyä lopulta musiikintekijänä. Olin pakotettu pelaamaan vammaistaiteilijan positiota, mutta en ole enää, vaan voin tehdä sellaista musiikkia kuin haluan. Se on hienoa niin uran kannalta kuin taiteellisesti. Välillä vammaisaiheista räppääminen on tuntunut tokenismilta. “Katsokaa, olen vammainen räppäri” ei ole enää se juttu, jota haluan musiikissa tehdä.
Tulevalla Cepan Maailman levyllä käsittelen vammaisuutta edelleen, mutta tarkoituksellisesti ja meeminä, koska haluan kuuntelukertoja musiikilleni ja hyödynnän vammaisuuttani siinä. Esimerkiksi julkaisemattomalla biisilläni Rampa G on meemipotentiaalinen laini:
“Oon niin G et mul on oma vessaki”
Säkeessä G viittaa gangsteriin. Hauskuus tulee siitä, että vammaiselle invavessa on kuin olisi oma vessa joka paikassa. Cepa on siis niin gangsteri, että hänelle on joka paikassa oma vessa. Tämä ei ole minusta vammaistaideläppä, vaan kova punchline, jonka aiheena on vammaisuus. Vitsi on hauska useimpien ihmisten mielestä, ei vain vammaisten ja heidän omaistensa mielestä.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole vähätellä vammaistaiteen merkitystä. Vammaistaide voi olla merkittävää niin tekijälleen kuin yleisölle. Sanan negatiivinen mielikuva on kuitenkin tällä hetkellä suuri, eikä vammaistaide ole se, mihin itse haluan jatkossa profiloitua. Haluan vain tehdä hyviä räppibiisejä, jotka löytäisivät paljon kuulijoita. En ole vammaisräppäri, vaan olen räppäri.
“Räpis paljo etevämpi ku koko sakki
Silti juuttunu aiheesee, siks huudan fakkii
En haluu enää vammaisräppärin leimaa, välttelin sitä, joka yritys feilaa
Täl levyl käänsin mun läpät eduks, söin kaikki räppärit menult”
Cepan Maailma: Uus peli (julkaisematon)
Mikan henkilökuva: Mira-Veera Auer
