Vammaisuus ja taide -kritiikkikurssin satoa: Kaksi tulkintaa erilaisuudesta
Huomio lukijalle: tein tekstin selkosuomeksi (selkokielen vaikeusasteikolla tämä ei kuitenkaan ole helpointa selkokieltä). Selkokielen valinta on tietoinen teko. Pyydän siis ottamaan huomioon, että ajattelin, että kritiikkiä voivat lukea myös ihmiset, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Laitoin mukaan myös neljä kuvaa (osa kännykkäkuvia, pahoittelut laadusta).
Erilaisuus – Kaarisillan kuvataideopiskelijat
Art Kaarisilta, Helsinki 17.5.-11.6.2023
Kaarisilta ry. on yhdistys.
Se tarjoaa monenlaista koulutusta ja toimintaa ihmisille,
jotka tarvitsevat erityistä tukea.
Kaarisillalla on toimintakeskus Lahdessa.
Siellä annetaan myös taideopetusta.
Jo 20 vuotta siellä on voinut opiskella taidetta niin,
että tavoitteena on taiteilijan ammatti.
Kaarisillalla on myös oma taidegalleria.
Taidegalleria on tila, jossa voi nähdä taidetta.
Galleria Kaarisillassa järjestetään taidenäyttelyitä.
Ne kestävät aina noin kuukauden.
Galleria sijaitsee ihan keskellä Helsinkiä, Sanomatalossa.
Useimmiten esillä on erityistä tukea tarvitsevien
taiteilijoiden teoksia.
Erilaisuus-näyttely
Kerron tässä tekstissä taidenäyttelystä,
joka oli Galleria Kaarisillassa
touko- ja kesäkuussa tänä vuonna.
Näyttelyssä on teoksia yhdeksältä opiskelijalta.
He ovat opiskelleet nyt kaksi vuotta Kaarisillassa.
He halusivat antaa näyttelylle nimen Erilaisuus.
Se on hyvä nimi näyttelylle,
sillä kaikki ihmiset ovat erilaisia.
Erilaisuus on hieno asia, mutta joskus
erilaisuuden tunne voi myös ahdistaa.
Varmaan jokainen on joskus tuntenut niin.
Taiteessa erilaisuus on myös hyvä voima ja vahvuus.
Taiteessa ihmisen oma persoona
ja oma ääni saa näkyä ja kuulua.
Tämänkin näyttelyn kaikki opiskelijat
tekevät hyvin omanlaistaan taidetta.
Kun aika pienessä näyttelyssä on teoksia
kovin monelta tekijältä,
lopputulos voi olla vähän sekalainen.
Niin mielestäni on tässäkin näyttelyssä.
Kuitenkin näyttely kivasti näyttää sen,
miten monenlaisia tekotapoja ja aiheita
näillä opiskelijoilla on.
Taideopettajat ovat varmaankin tukeneet
jokaisen opiskelijan omaa tapaa tehdä.
Kaksi kiinnostavaa poimintaa
Erityisesti kiinnostuin kahdesta teoksesta,
joista on myös tässä valokuvat.
Milla Hokkasen maalaus on melko suurikokoinen.
Näemme kuvassa ihmisen,
mutta emme hänen kasvojaan.
Henkilön kasvot on peitetty – ehkä kasvomaskilla?
Hänellä on kiharat hiukset ja yllään vaalea vaate.
Milla Hokkanen on maalannut
maalauksen eri osia vähän eri lailla.
Se tuo kuvaan liikettä ja tunnetta.
Hiukset on maalattu tarkasti,
melkein hius kerrallaan.
Myös henkilön vaate on maalattu
tarkasti ja taitavasti.
Henkilön lilan sävyinen tausta puolestaan
on hämyinen ja sumuinen.
Voin kuvitella, miten taustan sumu liikkuu hitaasti.
Emme saa tietää, missä paikassa henkilö on.
Maalaus jää mieleeni pitkäksi aikaa.
Se herättää kysymyksiä, joihin maalaus
ei mielestäni anna suoria vastauksia.
Millainen olo maalauksen henkilöllä on?
Tuoko kasvomaski turvaa?
Miksi emme näe hänen kasvojaan?
Onko kuvassa kuuma vai kylmä?
Hyvä taide jää mieleen.
Katsoja voi myös muuttaa mielipidettään.
Eri aikoina samakin kuva puhuttelee meitä eri tavoilla.
Heta Hyvösen Erilaisuus on hyvin erilainen teos
kuin Milla Hokkasen maalaus.
Se on niin sanottu readymade.
Readymade on englantia ja tarkoittaa taideteosta,
jossa on ainakin osia joistain jo
valmiista esineestä tai tavarasta.
Kun esineistä ja asioita yhdistelee,
niistä tuleekin sitten jotain ihan uutta.
Erilaisuus-teoksessa on kaksi erillistä osaa:
kalju nukke ja muovinen dinosaurus.
Ne ovat kumpikin leluja.
Ne kohtaavat toisensa veistosjalustalla.
Nukke istuu ja katsoo eteenpäin.
Sen toinen jalka on vaihdettu puujalkaan.
Se näyttää naiselta tai tytöltä.
Dinosauruksen iso suu on auki
ja sillä on paljon teräviä hampaita.
Näyttää kuin se olisi tulossa nukkea kohti.
Onko se hyökkäämässä?
En tiedä, mitä Heta Hyvönen on ajatellut,
kun hän on tehnyt tämän teoksen.
Nuken puujalka voisi liittyä vammaisuuteen
tai erilaisuuden kokemiseen.
Se, miten hahmot on aseteltu,
voi kertoa vallan käytöstä.
Nukke on paljon alempana kuin dinosaurus.
Voi myös olla, että se ei pääse
nopeasti liikkeelle puujalan kanssa.
Toisaalta näen teoksessa myös huumoria.
Ehkä dinosaurus on juuri kertonut
hyvän vitsin ja nauraa?
Ehkä kaksi hyvin erilaista hahmoa
voivatkin olla ystävät.
Satu Itkonen
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja tietokirjailija.
Kirjoitus on syntynyt Vammaisuus ja taide -kritiikkikurssilla, jonka järjestivät yhteistyössä Tilaa taiteilijuuteen – vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden yhdenvertaisuus -hanke ja Suomen Arvostelijain Liiton Kritiikki näkyy! -hanke kesällä 2023.
Lisätietoa Galleria Art Kaarisillan toiminnasta ja näyttelyistä: Galleria Art Kaarisillan kotisivut